Yleisesti ylipaino ongelmista

Miete: Kun pyristelet kiusausta vastaan, olet jo häviämässä sille…

Tässä kirjoituksessa käsittelen ylipainoisen ongelmaa, joka on seurausta vääristyneistä ruokailutottumuksista. En puutu ylipainoon joka on seuraus sairaudesta tai perimästä.

Monilla ylipainoisuudesta kärsivillä on takanaan lukuisia kokeiluja ihmedieeteistä ja laihdutus kuureista. Yhtä monilla on myös karvaita pettymyksistä siitä, mitä ne ovat saaneet aikaan. (Tai mitä eivät ole saaneet aikaan.)

Viikkolehdet ja erityisesti naisten lehdet ovat pullollaan mitä erikoisempia ja ”ainoita oikeita” dieettiohjeita, joilla onnistut varmasti!! Järkyttävää olisi tietää, kuinka suuri on se rahamäärä vuosittain, joka noilla ”ihmeitä tekevillä” laihdutusvalmisteilla kerätään, sillä suurista summista on suomalaisessakin ”liikalihabisneksessä” joka tapauksessa kysymys.

Kalorit ja niiden merkitys laihduttamisessa?

Olen itse ollut jo vuosia sitä mieltä, että kaloreiden laskemiseen pohjatuvat dieetit olisivat saaneet unohtua tai jäädä historian unhoon. Muinoin näet laihduttamaan ryhtyneen rouvan käsilaukkuvarustukseen oli kuuluttava kirjevaaka, jolla hän jopa lounaalla ravintolassa istuessaan saattoi punnita päivittäisten leipä-annostensa painon. Samoin myös taskulaskin oli välttämätön, jotta rouva voisi laskea lautaselleen tarjotun ruuan kalorimäärät. – Ja tämähän onnistui loistavasti siinä ruuan jäähtymistä odotellessa.

Mutta. Syötyään kaloritarpeensa mukaan lasketun annoksensa, rouva saattoi ihmetellä miksi hänellä edelleen oli nälkä!

Mieleen tulee myös ”Tuntemattomasta sotilaasta” kohta, jossa vatsansa kurnimista kuunnellut sotilas valitti syötyään edelleen nälkäänsä, ja miten kaveri todisti: ;”Herrat ne on laskeneet ne nämä kolorit vai kalorit siten, että jos meet valittelemaan näläkääs niille, niin ne lyö sulle sellaset rätingit nenän eteen, joista ilimenee, että sulla ei yksinkertaisesti voi olla näläkä!”

KALORITEORIAN ALKUPERÄ (lähde: Michel Montignac Je mange donc je maigris! Ranskankielinen alkuteos. Syön hyvin ja siksi laihdun WSOY 1993 ISBN 951-0-21975-4)

Kaksi amerikkalaista lääkäriä, Michiganin yliopiston tohtori Newburg ja Johnston, esittivät eräässä julkaisussaan vuonna 1930 ajatuksen, että ”lihavuus johtuu kalorein mitattuna liian ”runsaasta” ravinnosta eikä aineenvaihdunnan häiriöistä”. Heidän tutkimuksensa energiatasapainosta perustui kuitenkin sangen suppeaan määrään havaintoja ja oli ennen kaikkea toteutettu liian lyhyenä ajanjaksona toimiakseen vakavana tieteellisenä perustana millekään teorialle. Tästä huolimatta kaloriteoria otettiin vastaan heti julkistamisen jälkeen kumoamattomana tieteellisenä totuutena ja siihen on sen jälkeen suhtauduttu kuin ”Jumalan sanaan”. Näin siitäkin huolimatta, että tutkijapari itse esitti muutamia vuosia myöhemmin ilmeisesti keksintönsä aiheuttaman metelin hämmentämänä ujostellen vakavia varauksia aikaisempiin johtopäätöksiin. Tähän ei kiinnitetty mitään huomiota. Teoria oli sisällytetty useimpien länsimaiden lääketieteellisten tiedekuntien opinto-ohjelmiin missä se istuu tukevasti tänäkin päivänä.

Voi vain ihmetellä kuinka harhakäsitys kalorien vähentämisen vaikutuksista on voinut toimia näin kauan. Tähän on kaksi selitystä. Ensiksikin kalorien vähentäminen tuottaa aina aluksi toivottuja tuloksia. Ravinnosta kieltäytyminen, johon menetelmä perustuu, laihduttaa väkisinkin jonkin verran. Mutta kuten olemme nähneet tulos ei milloinkaan ole pysyvä. Paluu alkutilanteeseen ei ole ainoastaan väistämätön, vaan johtaa useimmissa tapauksissa suoranaiseen painonlisäykseen. Toinen syy on että ”matalakalorisuuteen” liittyy meidän päivinämme valtavia taloudellisia tekijöitä. Kaloriteorian hyväksikäytön ympärille keskittyy nykyisin hyvin laajat markkinat. Joudumme uhmaamaan todellista ”klikkiä” jonka pääasiallisia edunsaajia ovat elintarviketeollisuus ja eräät harhautuneet keittiömestarit muutamien ravitsemustieteilijöiden myötävaikutuksella. Kaloriteoria on väärä!! Ja tiedät nyt miksi, mutta et silti tahdo päästä siitä eroon, sillä se on niin syöpynyt mieleesi että yllätät itsesi vielä kauan käyttäytymästä sen periaatteiden mukaisesti, Montignac päättää.

Opittuja ja opeteltuja asenteita

Opittu on myös yhtälö: täpötäysi vatsa = hyvä olo. Kun tuo täytelyys hiemankin tipahtaa alaspäin; se on hetimmiten korjattava pienellä välipalalla.

Lautanen opetettiin aina syömään kiltisti tyhjäksi. Ellet syönyt, vedottiin omaan tuntoon ja kehotettiin ajattelemaan niitä kehitysmaan lapsia joilla ei ole ruokaa ollenkaan.

Lapsen järjellä ei ollut helppoa ymmärtää, miten nälkää näkevien lapsien asema siellä jossain Afrikassa paranee, jos lapsi syö täällä Suomessa lautasensa tyhjäksi, tulemalla niin ylensyöneen oloiseksi, että oksettaa?!

Ruuan jättäminen lautaselle oli myös syntiä, josta Taivaan Isä rankaisi. Lapsen väittäessä olevansa jo täynnä, äiti tiesi paremmin sen, milloin lapsen maha on täynnä! Tästä seurasi, että lapsen omassa itsessään oleva kylläisyyttä ilmaiseva tunne järjestelmä kyseenalaistettiin sillä seurauksella, että kyky aistia kylläisyyttä syömistä rajoittavana tekijänä sinänsä alkoi heikentyä…

Ylipainosta kärsivien asiakkaiden kanssa keskustellessani on usein ilmennyt, että heiltä on kyseinen tunne ollut ”kadoksissa” niin kauan kuin he muistavat. He kykenevät syömään ”pohjattomasti”. Ja kun on oppinut pitämään tuon kylläisyyden tunteen syömällä jatkuvasti yllä se johtaa tietysti siihen, että kontrastia tyhjän ja täyden vatsan välillä ei ole tullut koettua aikoihin.

Sota- ja pula-ajan eläneen sukupolven tapoihin kuului myös ihannoida ”pullukkuutta”. Jos joku oli normaalipainoinen tai hoikka, hän oli ”sairaan näköinen”, joten ”pullukkuus” oli myös terveyden merkki!

Totta. Sota- ja pula-ajan eläneelle väelle on tuo pula ruuasta ollut joskus hyvinkin traumaattinen asia. Silloin oli todella syötävä, kun oli ruokaa, ja jos mahdollista syötävä ikään kuin varastoon, kun ei tiennyt milloin seuraavan kerran saattoi saada syödäkseen. Heidän aikanaan ei ollut myöskään pakastimia, jääkaappeja, ei ”tuppervaara” -astioita, joihin olisi ollut mahdollista säilöä ruuan tähteitä, vaan tuolloin syömätön ruoka meni hukkaan.

Hyvin suurella todennäköisyydellä näiden asenteiden yleisyys onkin ollut seurauksena ja vaikuttajana virheellisiin syömistottumuksiin, jotka puolestaan ovat johtaneet ylipainoisuuteen.

Nykyihminen toki lihoo myös mukavuuden haluisuuttaan, kun kattauksia pois korjaava perheenäiti ei viitsi nähdä vaivaa parin kattilaan jääneen lihapullan vuoksi, vaan napsii ne suuhunsa, vaikka on jo syönyt itsensä kylläiseksi. Samoin tapahtuu tarjolle asetettujen leikkeleiden, makkaroiden ja juustosiivujen kanssa, ja lasten ruuan tähteetkin löytävät paikkansa äidin vatsasta.

Mukavuuden haluisuuteen ja laiskuuteen liittyy myös se, että säännöllisistä ruokailuajoista on luovuttu ja kukin perheenjäsen syö kun on nälkä ja sitä mitä kaapista löytyy!

Muistan itse lapsuudestani sen, miten syömään pyydettäessä, pyyntö toistettiin ainoastaan pari kertaa, ja ellet tullut niiden jälkeen syömään, et saanut enää mitään ennen kuin seuraavalla ruokailukerralla. Tämä läksy opetti kyllä olemaan ajallaan ruokapöydässä, kun mahdollisuutta käydä ruokakaapilla ruokailuiden välissä ei ollut ja kun sellaiseen vaihtoehtoon ei annettu mahdollisuutta. Mutta kun ruokailu oli tapahtunut ajallaan, oli helppoa laskea se vapaa-aika jonka saattoi käyttää eri tehtävien tekemiseen, tarvitsematta huolehtia nälästä tai syömisestä…

Nykyihminen syö mennen tullen ja varmuuden vuoksikin, ettei vaan joutuisi kokemaan ilkeää nälän tunnetta. Lähtiessään kaupungille asioille hän syö ennen sitä, kun ei tiedä kuinka kauan siellä menee… Tultuaan kotiin on taas syötävä, koska kotiaskareiden tekeminen vie ajan, ja ei tiedä missä välissä taas enää ehtii jotain syödä.

Ihmiset syövät nautiskellakseen, itseään palkitakseen, rankaistakseen, uteliaisuuttaan jne. Syödään myös nopeasti hotkien, velvollisuuden tunnosta muita kohtaan tai korostaaksemme omaa ”tärkeyttämme” tai ”korvaamattomuuttamme”.

Yksi myös merkittävä ongelma ruokailutottumusten kieroutumisessa on mainonta joka yllyttää ja samalla saa kuluttajan unohtamaan syömisen todellisen merkityksen. Tarjolla on ”megajättiaterioita”, ”kaksi yhden hinnalla”, ”Nopeasti!”, ”Lisukkeena sitäsuntätä ja jopa leluja!” Olet melkeinpä pakotettu ottamaan ateriasi kylkiäiseksi lisätyt rasvaiset ranskalaiset tai sokerijuomat, koska sama ateria ilman näitä lisukkeita maksaisi jopa mahdollisesti hieman enemmän! Ateriat koot ovat tätä myötä kasvaneet aiempaan verrattuna hyvin paljon ja syömme helposti nelinkertaisen määrän vain parin kymmenen vuoden takaiseen keskiarvoon nähden. Emmekä ole kaikki edes metsätöissä, vaan olemme suurimmaksi osaksi vain ”istumatyöläisiä”.

Moni, ainakaan nuoremman sukupolven edustajista, eivät näiden ”huipputarjousten” sokaisemana huomaa tai edes tiedä, että samalla hinnalla voisi saada läheisestä lounasravintolasta ihan ”oikeaakin” ruokaa, salaattipöytineen ja oikeastaan usein jopa nopeammin kuin ”hampurilaisbaarien” pitkissä jonoissa lounastaukoaan kuluttaessaan. Näillä pienillä lounasravintoloilla ei vain ole mahdollisuuksia mainostaa tarjottaviaan TV:ssä, kuten suuriin monikansallisiin ketjuihin kuuluvilla pikaruokaloilla.

Kehon aineenvaihdunnalliset toiminnot häiriintyvät tällaisesta alituisesta ja epäsäännöllisestä syömisestä. Ruuansulatus joutuu koville, kun ruuan sulatus järjestelmässä on joka vaiheessa ja alituisesti menossa jonkinlainen palamisprosessi jatkuvan syömisen seurauksena.

Joillakin ulostaminen tapahtuu keskimäärin vain kerran viikossa. Seuraavaksi sitten siirrytään syömään ulostusta helpottavia aineita/lääkkeitä, joiden seurauksena elimistön omatoiminen aineenvaihdunta entisestään lamaantuu. Tämä ilmenee näitä valmisteita pitkään käyttäneillä siten, että ulostaminen ei tahdo toteutua enää ollenkaan ilman näitä apukeinoja.

lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä, Arvo Ylppö kertoi 100-vuotispäivänsä kunniaksi tehdyssä haastattelussa, että ihminen voi syödä ja juoda hyvällä omalla tunnolla kaikkea, kunhan se tekee sen kohtuudella, haastattelija näet otaksui, että Ylppö olisi kasvissyöjä ja mahdollisesti täysin absolutisti alkoholin suhteen.

Se on myös hyvä ohje kiteytettynä laihduttajalle. Kohtuullisuuden rajat ovat tärkeitä myös aineenvaihdunnan toimivuuden kannalta sekä säännöllisin väliajoin tapahtuvat ruokailut, että myös kontrasti kylläisyyden ja nälän tunteen välille alkaa muodostua.

Lihominen on kiinni myös asenteista syömistä kohtaan. Jokaisella ylipainoisella on hoikkia ystäviä jotka syövät kääretorttuakin lihomatta. Hän ei vaan harrasta sitä säännöllisesti joka ikisenä päivänä.