Valinnasta ja vähän muustakin…

Saamme silloin tällöin kyselyitä muualla Suomessa asuvilta siitä miten valita luotettava ja hyvä terapeutti. Tässä vastaukseksi keskeisiä huomioitavia seikkoja.

  • Tutustu alan tekijöiden ilmoituksiin ja nettisivuihin. Vertaile ja katso kuka tarjoaa juuri sinun vaivaasi apua. Useimmiten tekijät ovat erikoistuneet jollekin määrätylle ongelma-alueelle, johon tarjoavat apuaan.

  • Suhtaudu terveellä järjellä ”liian hyviltä” vaikuttaviin ja ”kaikenparantavaksi” lupaileviin palveluiden tarjoajiin.

  • Tarkasta, että palvelun tarjoajalla on esittää mainostamistaan meriiteistä todellisia dokumentteja.

  • Jos mahdollista, kuulostele asiakkaana olleiden kokemuksia sekä suosituksia. Suositukset ja hyvämaineisuus kuuluvat tärkeimpiin takuisiin pätevää terapeuttia / hoitajaa valittaessa.

  • Ennen lopullista valintapäätöstä, ota tarvittaessa yhteyttä puhelimitse kyseiseen tekijään, jonka luokse harkitset menoa. Puhelimessa on helppo tehdä tarkentavia kysymyksiä, kuten, millaisia kokemuksia ja tuloksia terapeutti / hoitaja on saanut juuri sellaisten ongelmien korjaamisessa, joihin olet apua itsellesi hakemassa.

  • Selvitä kuinka ammattimaisesti/runsaasti kyseinen terapeutti / hoitaja työtään tekee. Sillä voi olla merkitystä, riippuen ongelmasi laadun vaikeudesta.

  • Pyydä etukäteen arvio, montako käyntiä oireesi hoidattamiseen suurin piirtein tullaan käyttämään.

  • Tiedustele kuinka pitkään istunto kestää kerralla, mitä maksaa ja tuleeko vastaanottomaksun lisäksi mahdollisesti jotain muita kuluja jne.

Lopulta terapeutin / hoitajan valinta ei kuitenkaan ole sen poikkeuksellisempaa, kuin hyvän ja luotettavan hammaslääkärin, hierojan tai kampaajan valinta.

  • Ellet ole vieläkään varma, etkä ole saanut keneltäkään suosituksia, voit lisäksi tarkastaa:

  • Toimiiko terapeutti / hoitaja virallisesti olemassa olevan yrityksen tai toiminimen puitteissa tai/ja omaako hän ly-tunnuksen (liikeyritysrekisterinumero).

  • Vastaanotoilla ollessasi vaadi aina virallinen tosite maksustasi.

Mitään yleistä, kaikkia hoitomuotoja kattavaa hoitajarekisteriä ei ole, josta voisi tarkistaa hoitajien pätevyyden tai eettisyyden. Eivätkä rekisteritkään pysty takaamaan kaikkea.

Miten sitten ehkäistä asiakkaiden joutuminen manipuloiduiksi tai muuten epäeettisesti tai jopa vahingollisesti hoidetuiksi? – Haluan korostaa, että viime kädessä asiakkaalla on aina oikeus valita hoitajansa ja päättää, meneekö hoitoon uudestaan vai ei, vaikka hoitaja olisi määrännyt hoidon jatkumisen ehdottoman tärkeäksi.

Hypnoosikoulutus suomessa

Julkisissa tiedotusvälineissä käydään aika-ajoin hyvin ristiriitaisia keskusteluita liittyen niin kutsuttujen vaihtoehtohoitojen tekemisen oikeuksiin, vaaroihin ja mahdollisiin väärinkäytöksiin. Oman suolansa aiheelle on antanut internetin keskustelufoorumeissa, pääsääntöisesti nimettömänä tapahtuva kriittinen ja provosoiva lietsonta näiden aiheiden parissa maallikko- ”asiantuntijoiden” kesken. Ansio tällaisen haloon syntymiselle lankeaa todennäköisesti parin – kolmen työnsä huonosti tai väärällä tavalla tehneen hoitajan/terapeutin harteille. Mikä on tietysti harmillista, tuhansien asiallisesti työnsä hoitaneiden hoitajien joutuessa samalla leimatuiksi ja aiheettoman kritiikin kohteeksi. Tavallinen maallikko on varmaan hyvin ymmällään ja epätietoinen, pohtiessaan uskaltaako esimerkiksi hypnoosia terapiamuotona enää käyttää ollenkaan ja kenen luokse sitä apua saadakseen uskaltaisi mennä.

Myöskään virallisesti valvottua koulutusta erilaisiin niin kutsuttuihin vaihtoehtoisiin hoitoihin ja terapioihin suomessa ei ole tarjolla. Tilanne hypnoosin osalta on tässä mielessä sama. Hypnoosiin tarjottavista koulutuksista vastaavat muutamat hypnoosialan yhdistykset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä koulutukset olisi pääsääntöisesti tasokkaita, päinvastoin. Näissä puitteissa pyritään tarjoamaan varmasti hyvin perusteellisesti ja laajasti kaikki se tietotaito, jota hypnoosista on tällä hetkellä olemassa. Tarjolla on jo siis ihan virallistamiskelpoista koulutusta.

Tarvitaanko koulutus virallistaa?

Puhuttaessa hypnoosikoulutuksen virallistamisesta, se tarkoittaa, että koulutus pitäisi ehkä myös yhdenmukaistaa. Määrätty virallinen instanssi päättäisi koulutuksen sisällöstä ja valvoisi, että koulutus toteutetaan vaaditulla tavalla. Lisäksi kyseinen taho valvoisi lain suomin oikeuksin, noudattavatko nämä täten valmistuneet ammattilaiset työssään tarkoin niitä rajattuja ehtoja, jotka kyseinen taho on määrännyt.

 

Tällöin olisi varottava, että luovuus hypnoosin ympärillä ei kärsisi. Hypnoosin innovatiivinen kehittyminen, uusien sovellutuksien tutkiminen voisi muuten kapea-alaistua tai pahimmassa tapauksessa pysähtyä. Näin voisi käydä etenkin, jos hypnoosin käyttö sallittaisiin vain ja ainoastaan yhdenmukaisen koulutustaustan omaavien yksinoikeudeksi. Innovatiivisuus ja monimuotoisuus toteutuu parhaiten kun tekijöinä on erilaisia koulutustaustoja ja erilaisia maailmankatsomuksia edustavia ihmisiä.

Ainoaa oikeaa puhdasoppista mallia hypnoosin tekemiseksi ei ole olemassa, vaikka sellaista aina aika-ajoin jotkut tahot haluavat ilmoittaa edustavansa.

Koulutuksen yhdenmukaistamisen yhteydessä saattaisi syntyä tarve laatia selvät rajat sille, mikä katsotaan hypnoosiksi ja mikä ei. Hypnoosi on kuitenkin niin laaja aihe ja rajoiltaan niin häilyvä, että sitä on mahdotonta rajata yhden ammattikunnan tai koulutustaustan omaavien käyttöön.

Hypnoosiksi kutsuttu olotila/mielentila on ilmiö, jonka saavuttamiseen tarvittavat edellytykset ovat meillä jokaisella. Mielentila, joka voidaan tarkoitushakuisesti saattaa aikaiseksi mm. ”hypnotisointi” nimisellä menetelmällä. Hypnoositila ei siis synny hypnotisoijasta tai muutenkaan hypnotisoitavan henkilön ulkopuolelta häneen, vaan kyseinen tila muodostuu hypnotisoitavassa itsessään. Aivan kuin unitilakin, joka on ominaisuus ihmisessä ja johon esimerkiksi äiti voi pienokaisensa johdatella vaikkapa iltasatua lukemalla.

Hypnoosin käyttö on eräänlaista taidetta, joka muovautuu kullakin hetkellä tarpeiden mukaiseksi ollen luontainen osa ihmistä. Hypnoosia ei voi pelkästään suorittaa ja toistaa samanlaisella kaavalla, jos halutaan tuloksia. On osattava ymmärtää muovata se kulloiseenkin tilanteeseen ja asiakkaaseen nähden sopivaksi. Hypnoosin tekniikka ja soveltaminen vaativat tekijältään jatkuvaa opiskelua ja harjoitusta, joka ei kuitenkaan koskaan johda sellaiseen lopputulokseen, että voisi kutsua itseään ”kaiken oppineeksi ja valmiiksi”.

Tämän täytyy jokaisen alalle havittelevan kyetä nöyrästi tunnustamaan. Toisaalta se, että et koskaan tule valmiiksi tekeekin alan myös hyvin mielekkääksi, kun voi aina oppia uutta.

 

Kuka rajat laatii ja hoitaa valvonnan?

Yhtenä vaihtoehtona on esitetty, että hypnoosi pitäisi turvallisuussyistä rajoittaa vain kliinisen lääketieteen koulutuksen saaneiden ammattihenkilöiden käsiin ja valvontaan. Tällainen esitys, turvallisuussyihin vedoten on kuitenkin perusteeton. Koulutuskaan ei tunnu takaavan sitä, että kaikki saisivat hoitajalta hyväksi kokemansa hoidon, tunareita kun löytyy ihan yhtälailla lääketieteen koulutuksen saaneistakin.

Vaikuttaa hieman siltä, että ihmisillä olisi laajasti vallalla sellainen harhakäsitys, että kliinisen lääketieteen koulutuksen omaavat henkilöt automaattisesti omaisivat taidon ja kaikkitietävyyden kaikkien mahdollisten hoitotapojen suhteen. Näinhän asia ei suinkaan ole, sillä esimerkiksi hypnoosin käyttöön liittyvä koulutus kun ei kuulu lääketieteen koulutusalueeseen (suomessa) vähäisessäkään määrin.

Siitä huolimatta kliinisen lääketieteen koulutuksen saaneilla ammattihenkilöillä on lain sallimat oikeudet suorittaa hoitoja kuin hoitoja, ilman asian mukaista koulutustakin. Herää siis kysymys, olisiko tilanne nykyiseen verraten jotenkin asiakkaan turvallisuuden kannalta parempi, jos vaikkapa hypnoosia tarjoaa asiaa tuntematon, kliinisen lääketieteen koulutuksen saanut ammattihenkilö, tai vaihtoehtoisesti asian tunteva ja ammattitaitoinen hypnoterapeutti, jolla ei ole välttämättä lääketieteellistä koulutusta, vaan ”pelkästään” näiden nykyisten koulutuskanavien kautta saadut opit?

Jos kliinisen lääketieteen koulutuksen omaava henkilö haluaa opiskella hypnoosia, on hänen on turvauduttava näihin jo olemassa oleviin koulutuskanaviin, joista oppinsa ovat hakeneet, minun lisäkseni, nämä nytkin alalla toimivat terapeutit. Tästä johtuen hypnoosia opiskelleen lääketieteellisen koulutuksen saaneen hoitajan antama hypnoosi ei ole mitenkään laadukkaampaa, ”turvallisempaa” tai parempaa kuin se hypnoosi mitä tähän mennessä on tarjolla ammattitaitoisten terapeuttien kautta.

Mitä sitten olisi tehtävä?

Tärkeämpää nykyisen sekavan tilanteen järjestykseen saattamiseksi olisikin keskittyä tekijänoikeuksien rajaamiseen sijaan virallisesti hyväksytyn koulutuksen kehittämiseen tuleville terapeuteille/hoitajille sekä ammatin virallistamiseen niille jo pitkään työtään tehneille, joilla esimerkiksi tutkinnon ja opinnäytteet avulla voidaan todeta olevan tarvittava osaaminen hoitotyönsä tekemiseen.

Voisiko vaihtoehtona olla sitten laillistaminen?

Vaihtoehtona voitaisiin todellakin ajatella kyseisen ammatin laillistamista ammattitutkinnon ja opinnäytteen suorittamisen kautta, kuten laillistetuilla hierojilla. (Nykyisin nimike on koulutettu hieroja). Koulutettu hypnoterapeutti -nimikettä saisi käyttää vain tämän tutkinnon suorittanut henkilö. Näin varmasti myös kiinnostus täysammattimaisen hypnoosin tekemiseenkin voisi lisääntyä.

On vallalla myös sellainen yleinen käsitys, että erilaisia hoitoja tarjoavat terapeutit toimivat ”villeinä” kuin kapinalliset lainsuojattomat. Todellisuudessa valtaosa näistä hoitajista ja terapeuteista olisivat varmasti valmiit ammattinsa laillistamiseksi, vaikkapa ammattitutkinnon kautta, jos sellainen mahdollisuus olisi tarjolla.

Tällaisen tutkinnon laatiminen ja suorittaminen olisi mielestäni erittäin suotavaa myös hypnoosialalla työskenteleville , jolloin ammattipätevyys vahvistetaan. Koulutettu hypnoterapeutti voisi kuulua lääkintähallituksen rekisteriin, kuten koulutetut hierojat ja olisi näin terveydenhuollon ammattilainen. Silloinhan ko. ammatti olisi myös virallistettu. Tämä parantaisi asiakkaan oikeuksia ja turvaa epäselvissä tilanteissa sekä selkiyttäisi ja yhdenmukaistaisi terapeutin roolia.

Mitä muuta päteväksi hypnoterapeutiksi tuleminen vaatii?

Hypnoterapeutiksi ei valitettavasti voi tulla kuka tahansa – pelkästään lukemalla. Ihan mutu- tuntumalla arvioisin, että jos edes yksi 20-30:stä alaa tosissaan opiskelevasta lopulta osoittautuu edes pidemmällä aikavälillä tuloksia aikaan saavaksi alan ammattilaiseksi niin se on jo hyvä… Mutta näinhän se on millä tahansa alalla, jossa tekijän persoonallisuus on osa työtä.

Hypnoosin tekeminen edellyttää tekijältään määrättyjä perusominaisuuksia, jotain sellaista mitä tieteellisesti ei kyetä mittaamaan. Luovuutta, vahva halu auttaa lähimmäisiään, ihmistuntemusta, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, kykyä saavuttaa asiakkaan luottamus, jonkinlaista karismaa, elämänkokemuksellisuutta, mahdollisten omakohtaisten vaikeuksien kokemista ja voittamista elämässään, aitoa empaattisuutta ja sitten vielä lisää sitä jo mainittua luovuutta. Näistä ominaisuuksista suuri osa on ilmiöitä, joita joko on tai sitten ei ole, niitä ei voi opetella, vaan ne ansaitaan. En voi siis nähdä mahdollisena, että niitä voisi opettaa yliopistossa. Josta seuraa, että kuka tahansa ei voi tulla hypnoterapeutiksi, ainoastaan opiskelemalla.

Tieteen nimissä toimivat tahot ovat pyrkineet tutkimaan hypnoosi-ilmiötä tieteen näkökulmasta, voidakseen luoda hypnoosin käytölle jonkinlaisia yhdenmukaisia käyttötapoja, jotka olisivat edellytys hypnoosin käytön valjastamiseksi esimerkiksi julkiselle terveyden huollolle. Nämä tutkimukset jättävät kuitenkin huomiotta hypnoosin käyttöön liittyvät inhimilliset tekijät, koska näitä inhimillisiä tekijöitä kun ei tutkimuksissa voida todentaa. Tällöin sellaisten tekijöiden omaksuttaminen koulutuksella olisi tietysti täysin mahdotonta. … Se on vaikea paradoksi, koska nämä inhimilliset tekijät edustavat kuitenkin hypnoosin tekemisessä koko ilmiön keskeisintä osaa.

Inhimillisiä vaikuttavia tekijöitä hypnoosiin teossa ovat esimerkiksi jo em. hypnotisoijan persoonallisuus, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, maine, tapa käyttäytyä, puhua, äänen painot, -sävyt, eleet, ilmeet ja niiden suhde sekä vaikutukset kulloiseenkin asiakkaaseen yhdessä ja erikseen. Asiakkaan sen hetkinen mielentila, asenteet, tunteet, ennakkoluulot, luottavaisuus, väsymyksen tai virkeyden taso. Asiakkaan ja terapeutin välinen keskinäinen ymmärrys ja harmonia. Asiakkaan ennakko-odotukset, persoonallisuus, uskomukset jne. Vastaanottotilojen, sijainti, sisustus, ilmapiiri, rauhallisuus, valaistus…

Luonnontieteellisten menetelmien ulottaminen TIETEEN NIMISSÄ ALUEILLE JOILLE NE EIVÄT SOVELLU TUOTTAA PÄTEMÄTTÖMIÄ TULOKSIA. Kun puhutaan esimerkiksi tiloista – mielen-/olotiloista joita ihminen väittää kokevansa, mutta jotka eivät näy mittareissa niin VIKA EI OLE IHMISESSÄ – ei mittareissakaan, vaan lähtökohdassa. Ihmisen sisäinen tila on käsitteellisesti kertakaikkisen eri asia kuin joku ulkoinen ”tila”, ettei sitä voi samankaltaisesti mitata!
Ajatellaan esimerkiksi henkilön kokemaa ”huimausta” diabeteksessa – kaikki arvot mitataan, ja vielä se mihin sokerin puute kohdistuu, saattaa näkyä jonkinlaisena aivojen aktivoitumisena ja aktivoitumisen vähenemisenä. Mittaus ei kuitenkaan kerro itse huimauksesta mitään, vaan huimauksen olemassa olo ilmenee vain kokijansa kokemuksena. Tai epilepsian ”ylimaallinen tila” – häiriö näkyy aivoissa, tietyllä alueella, muttei kerro sähköisine ja muine muutoksineen mitään itse kokijansa kokemasta ”tilasta ” – sen sisällöstä.

Esimerkiksi hypnoosin käytön rajaaminen pelkästään vaikkapa terveydenhuollossa toimivien henkilöiden käyttöön, vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta. Käytännössä vain muutama lääkäri ja psykiatri käyttää hypnoosia suomessa jo nyt mutta käsitykseni mukaan hyvin toissijaisena apuvälineenä ja satunnaisesti. Näin hypnoosilla aikaan saadut tulokset lääketieteen koulutuksen saaneiden ammattilaisten keskuudessa ovat jääneet verrattain vaatimattomiksi ja vähäisiksi.

Voidaan kyllä olla hyvin varmoja siitä, että hypnoosin maine ja uskottavuus hyvänä hoitovälineenä olisi nopeasti mennyttä, jos näytöt ja tulokset jatkossa jäisivät pelkästään muutaman harvan hypnoosia tekevän kliinisen lääketieteen koulutuksen saaneen tekijän harteille.

Hypnoosia ei voi tehdä tehokkaasti ja tuloksekkaasti ”vasemmalla kädellä” tai toissijaisesti. Hypnoosi on oma erikoisala, jonka tekeminen vaatii em. asioiden lisäksi myös jatkuvaa paneutumista ja asian kanssa tekemisissä olemista, muuten tuntuma hypnoosin tekemiseen häviää kyllä perin nopeasti. Moni on varmasti todennut miten käytyään minkä tahansa kurssin elämässään, miten nopeasti tuntuma kursseilla saatuihin oppeihin katoaa, ellei käytä näitä oppeja aktiivisesti jatkossa.

Onko nykytilanteessa mitenkään mahdollista arvioida, onko hypnoosialalla toimivan alan harjoittajan hankkima osaaminen laadukasta tai luokatonta?

On ja ei. Kukin hypnoosialalla toimiva terapeutti muovaa omat tapansa ja tyylinsä tehdä tätä työtään, joka on siis oikein hyvä asia ja rikkaus hypnoosimenetelmien kehittymisen kannalta. Tällöin osaaminen mitataan kunkin tekijän työn tuloksellisuudella ja asiakkaidensa omakohtaisten kokemusten perusteella.

Tohtori, lääkäri, professori, psykiatri tai muu akateeminen oppiarvo, ei siis automaattisesti kerro vielä mitään tämän henkilön kyvystä ymmärtää, ja mikä vielä haastavampaa, käyttää hypnoosia ns. ”oikealla” ja tuloksellisella tavalla.

Jonkinlaisia epävirallisia ”osaamisen mittareita” alalla toimivien terapeuttien keskuudessa on kuitenkin muodostunut, mutta niihin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Yhdeksi aika yleiseksi työkokemusta ilmaisevaksi mittariksi hypnoosialalla näyttää muodostuneen hypnoosi-induktioiden määrän ilmoittaminen eli se montako hypnoosiin vaivutusta kyseinen alan harjoittaja on uransa aikana suorittanut. Nämä luvut voivat laskentatavasta riippuen kuitenkin olla hyvin harhaanjohtavia.

Jotkut alan harjoittajat laskevat hypnoosiin vaivuttamiensa kohteiden määrän induktioiksi. Näin tehdessään voi olla, että esimerkiksi yleisötilaisuudessa koko kuulijakunnalle voidaan tarjota kokeilumielessä mahdollisuus osallistua hypnoosiin salissa yhdellä kertaa. Jos kuulijoita on vaikkapa 400, tekijä voi määritellä tehneensä näin 400 induktiota ja kartuttaa näin nopeasti kertaheitolla ”työkokemusmittariarvoaan”. On kuitenkin ymmärrettävää, että tämä ei tietenkään käytännössä lisää tekijän työkokemusta kuin yhden induktion verran. Tämän lisäksi terapeuttien itsensä ilmoittamien induktiomäärien todellista paikkansa pitävyyttä on ulkopuolisten muutenkin täysin mahdotonta tietää.

Suuntaa antavana vihjeenä voin kertoa, että täysipainoisia hypnoosi-istuntoja kykenee tekemään, pitkällä aikavälillä, päivässä keskimäärin 5-6. Istunto kun kestää tunnista puoleentoista. (Täysipainoiseksi hypnoosi-induktioksi en laske minuutista muutamaan minuuttiin kestäviä hypnoosiherkkyyden mittaamiseen tarkoitettuja hypnoositestejä). Näin ollen kun työskentelee arkipäivisin, pitäen viikonloput vapaata lomien lisäksi. Täysimittaisia työpäiviä kertyy vuodessa n. 200-210. Tästä seuraa, että istuntoja vuodessa kertyy pyöreästi tuhat. Eli tuhannen induktion toteutuminen vuodessa vaatii siis ehdottomasti täysipäiväistä toimintaa hypnoosin parissa. Sivutoimenani aikanaan myös hypnoosia joskus tehneenä, tiedän kokemuksesta, että päätyön lisäksi hypnoosia ei ajan rajallisuudenkaan vuoksi kyennyt tekemään kuin keskimäärin 5-10 istuntoa / vko eli 250-350 istuntoa / vuosi. Näin esimerkiksi 10 000 induktion toteuttaminen sivutoimisesti hypnoosia harjoittavalle vaatii keskimäärin hieman runsaat 30 vuotta.

Toinen työkokemusta ilmaiseva mittari on aika vuosissa, jonka tekijä ilmoittaa toimineensa hypnoosin parissa. Tämä ilmoitus on yhtä epävarma. Jos tekijä katsoo toimineensa hypnoosin parissa vaikkapa siitä lähtien kun luki ensi kertaa hypnoosia käsittelevän kirjan tai kävi aiheeseen liittyen viikonloppukurssin, ei se kuitenkaan kerro kyseisen henkilön hypnoosin käyttötaidoista mitään. On lukuisa joukko hypnoosikursseja käyneitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä käytä hypnoosia kuin satunnaisesti jos ollenkaan. Ilmoitetut vuodet siitä milloin ensi kertaa ollut tekemisissä hypnoosin parissa tai käynyt hypnoosikurssin, eivät tällöin siis kartuta kokemusta mihinkään. Työkokemus on kuitenkin viime kädessä se tekijä, jolla todellinen taito hypnoosin käyttöön luodaan. Siis vain ne ajat kun työtä hypnoosin parissa tehdään aktiivisesti.

Kari Tuomaala hypnoterapeutti, NLP-Master