Yleisesti itsetunnosta
Itsetunnon tason ja laadun jokainen henkilö määrittelee itse itsessään, koska itsetunnon mittaamiselle ei ole mahdollista laatia minkään standardin mukaista määrittelyä. Jokainen kokee nämä asiat omalla tavallaan…
Eväät hyvään itsetuntoon luodaan usein jo lapsuudessa. Kannustava ja lasta kunnioittava kohtelu kasvatuksessa sekä tasapainoinen arvostava elinympäristö antavat hyvän kasvualustan terveelle itsetunnolle.
Suomalaista kasvatuskulttuuria kautta aikojen?
Suomalaisessa kulttuurissa on jotenkin ominaista, että kiitoksia, kehuja ja anteeksipyyntöjä on esitetty oman perheen jäsenten kesken hyvin säästeliäästi. Ihmisen arvo on perinteisesti mitattu työnteon ja ahkeruuden määrällä. Helpommalla elämässään selviytyneet ihmiset ovat leimautuneet laiskureiksi tai muuten paheksuttaviksi.
”Katsopas miten ahkera ja hyvä naapurin Pekka on! Otapa hänestä mallia.” Vastaavankaltaisilla lausumilla on pyritty jotenkin kannustamaan omia lapsiaan mutta kuten tiedämme tällainen vertaileva ja huonommaksi asettaminen ei todellakaan edesauta kyseisen henkilön itsetuntoa tai taitoja sinänsä. ”Ei sinusta ole! Ei sinun kannata mihinkään korkeakouluun havitella. Sulla ei ole laskupäätä niin kuin tuolla naapurin Pekalla!” Tämänkin kaltainen mitätöinti ja väheksyminen on monille ollut tuttua kuultavaa.
Perinteisiin on kuulunut viljellä myös runsaasti sellaisia hokemia kuin: ” Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, eikä sekään ole varmaa. Varaudu aina pahimpaan, niin et putoa niin korkealta kun epäonnistuminen tulee… kuitenkin! Varaudu siihen, että kaikki menee elämässä pieleen, se on realismia se! Jos luulet onnistuvasi ja olet innostunut etukäteen jostain, lapsellista haihattelua, utopiaa! Itku pitkästä ilosta.” jne..
Syyllistäminen on ehkä yksi tehokkaimmista itsetunnon romutusvälineistä. ”Katso nyt mitä sinä taas olet saanut aikaan! Sinun parastasihan minä tässä vain ajattelen. Kun kuolen niin sittenpähän varmaan ymmärrät! Aina sinusta on harmia ja huolta. Taas olen valvonut monta yötä sinun vuoksesi. Jos sinä nyt muutat jonnekin kotoa, niin miten minun käy? Koko perhe saa hävetä vuoksesi. Kyllä se vaan niin on, että ei sinua olisi pitänyt tähän maailmaan alunperinkään tehdä! Jos sinä tulet siihen muka auttamaan, niin minulla menee kokopäivä sinun jälkien korjailuun, kun ei siitä sinun tekemisestäsi aiheudu kuin pelkkää vaivaa.” jne.
Vieraiden tullessa, omat lapset valistettiin valmiiksi etukäteen jo olemaan hiljaa ja kiltisti. Joskus heidät karhattiin jopa toiseen huoneeseen siksi aikaa kun vieraat olivat kylässä. Lasten kun oli oltava hiljaisia, kilttejä, ahkeria ja kuuliaisia. Tuolla kaikella lapsi sai ikään kuin ansaita paikkansa perheessä.
Kun nykyinen keski-iässä oleva sukupolvi eli lapsuuttaan, kuri oli usein erityisen ankara. Selkäänsä saattoi saada varmuuden vuoksikin ja pienimmistäkin syistä. Jos teit jotain hyvää ja olit ahkera, kukaan ei sitä noteerannut eikä huomannut. Jos jätit jotain tekemättä tai tunaroit jotenkin, siitä kyllä osattiin heti palautetta jakaa oikein isän kädestä. Ahkeruuteen ja kiltteyteen ei siis kannustanut kiitoksen mahdollinen saaminen, vaan se, että välttyi pahemmalta kuritukselta ja arvostelulta.
Uskontoakin on pidetty lyömäaseena ja vanhemmat ovat saattaneet hanakasti piiloutua raamatullisiin lausumiin, kuten: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämän lausuman varjolla onkin sitten joissain tapauksissa saatettu tehdä lapselle ihan mitä tahansa, ajattelematta, että kyseinen lausuma koskenee molempia osapuolia. Vanhempien on myös ansaittava tuo kunnioitus lastensa silmissä ja oltava tuon kunnioituksen arvoisia.
Maatalon tyttö, saattoi kokea helposti nahoissaan miten hänestä olisi odotettu poikaa. Tytöt joutuivat tekemään hyvinkin pitkiä ja työntäyteisiä päiviä, joista ei yleensä kiitoksia herunut, vaan kaikkea uurastusta pidettiin itsestään selvyytenä. Tyttöjen tekemät siivoustyöt ym. askareet eivät olleet mitenkään erityisen näkyvää, joten niitä ei suuremmin noteerattu. Sen sijaan kun talon poika oli vääntänyt ensimmäisen järeän kokoisen kiven pellosta esiin, se saattoi olla kannustuksen paikka. ”Kyllä tästä pojasta tulee vielä tämän talon isäntä!”
Kun pojan ikävuodet karttuivat, tuli aika mennä armeijaan. Tuolloin, ehkä ensi kertaa kotitantereelta muualle päästyään monille alkoi herätä ajatuksia lähteä armeijan jälkeen opiskelemaan jonnekin muualle. Autonasentajaksi? Teknikoksi? Tietokoneohjelmoijaksi? Insinööriksi?
Lomille tullessaan, kotona oli pari virkamiehen näköistä herraa papereiden kanssa juttelemassa vanhempien kanssa. ”Paas poika nimes tuohon.” No poikahan laittoi, tietämättä mistä on edes kysymys. Asia saattoi paljastua vasta paljon myöhemmin… ehkä vasta armeijan jälkeen kotiin palauduttuaan. Isä taputti poikaa olalle ja kertoi; ”Sinä oot sitte tämän tilan isäntä tästä lähtien! Kirjoitimme tuolloin lomalla ollessasi sukupolvenvaihdokseen liittyneet asiakirjat.”
Niin, siinä sitä poika sitten totesi kertaheitolla kaikkien omien tulevaisuudensuunnitelmiensa romahtavan ja huomasi omistavansa muutaman satatuhatta velkaa sisarosuuksien maksamiseksi sekä maahan kaatuvan kotitilan. Asuvansa edelleen isän ja äidin kanssa saman katon alla. Samaan aikaan kun muut sisarukset olivat maailmalla perustamassa omia perheitään, opiskelemassa mitä halusivat luodakseen oman tulevaisuutensa. Välit sisaruksiin kiristyivät kun kukin jaksoi huomauttaa mennen tullen, että sait tilan puoli-ilmaiseksi isältä, aivan kuin olisit suunnattomassa kiitollisuuden velassa loppuelämäsi sisarillesi, joille oli maksanut rahallisesti jo itsesi kipeäksi. Lisäksi sisarukset pitivät itsestään selvyytenä tulla ”kotiinsa” milloin halusivat ja vieden vintiltä isän aikanaan heille jo aikoja sitten lupaamia kaappikelloja, kehtoja, tuoleja ym. irtaimistoa, jotka talon uusi isäntä luuli jo tilakaupanyhteydessä ostaneensa ja maksaneensa. Olihan kauppakirjassa sana ”irtaimistoineen”.
Kun tuli ajankohtaiseksi, että seurustelukumppanin kanssa päätettiin muuttaa yhteen. Tämä morsian muutti tietysti pojan kotitilalle, jossa pahimmillaan pojan vanhemmat kuuluivat jopa samaan ruokakuntaan. Äidille eivät kelvanneet mitkään pojan morsian ehdokkaat täysin, vaan aina huomautettavaa löytyi tekemättömistä töistä ja siitä miten tässä talossa on ollut tapana asiat aina tehdä, eikä niistä tavoista ole jatkossakaan syytä poiketa.
Kyseinen morsian ei tullut appivanhempien eläessä koskaan saavuttamaan ns. talon emännän asemaa, vaan tunsi olevansa korkeintaan piika, jos sitäkään…
Äitinsä helmoissa elämänsä elänyt poika ja nyt talon uusi isäntä ei nähnyt äitinsä käyttäytymisessä ja tavoissa moitittavaa, vaikka morsian oli helisemässä anoppinsa muikistelevien katseiden ja arvosteluiden edessä.
Edellä mainituissa tilanteessa oli koetuksella yhden sun toisen itsetunto. Mikä pahinta, tällaista tapahtuu kyllä vielä tänäkin päivänä!
Olenkin joskus sanonut, että em. kaltaiset sukupolvenvaihdos menetelmät pitäisi lailla kieltää. Tila pitää laittaa julkiseen huutokauppaan ja lapsilla on korkeintaan etuosto-oikeus siinä tilanteessa. Tällöin osto-oikeuttaan käyttävä nuori osoittaa oma-aloitteisesti halukkuutensa tilan itselleen saamiseen ja kaikilla sisaruksilla on ollut samat mahdollisuudet ostoon. Ei tule jälkipuheita. Lisäksi 15 kilometrin sääntö! Mikä se on? No se on sääntö jonka mukaan talon vanhempi sukupolvi joutuu muutamaan vähintään 15 kilometrin päähän tilalta, että uusi isäntäpari saa oman rauhan ja mahdollisuuden huushollata mielensä mukaan talossa, ilman, että joku olisi pyytämättä tarjoilemassa neuvojaan ja arvosteluitaan tilanhoidon suhteen.
Koulu?
Eteeni on tullut asiakkaita, jotka kertovat miten ovat joutuneet opettajan silmätikuksi. Tilanteessa opettaja pommittaa kysymyksillään oppilasta joka ei ole viitannut, eikä näin osoittanut tietämystään kysymykseen. Kyseistä oppilasta on saatettu hiillostaa siinä koko luokan silmien edessä. ”No, koko luokka odottaa vastaustasi! Missä se viipyy vai etkö tosiaankaan tiedä vastausta näin helppoon kysymykseen!? Kaikkihan tämän osaa! Tähän menee koko tunti, eikä me päästä eteenpäin ellet sinä nyt vastaa!”
Tai : ”Hei tulkaahan oikein katsomaan, täällä voitte nähdä oikein malliesimerkin siitä miten tätä tehtävää EI pitäisi suorittaa. Varmaan Matti kertoo meille mitähän mielessään liikkui kun on tehnyt tätä?” Opettajan nostaessa Matin vihkoa esiin luokan nähtäväksi.
Joskus ehkä ihan hyvääkin tarkoittavat kannustinjärjestelmät pettävät. Nykyäänkin tiedän olevan vallalla joillakin kouluilla ja vanhemman polven opettajilla kyseenalaisia kannustusjärjestelmiä, joilla oppilaita palkitaan. Luokan edessä on näkyvillä nimilista, johon joutuu luokan silmien edessä käydä piirtämässä rastin, jos on unohtanut esimerkiksi kirjan tai vaikkapa viivoittimen kotiin. Syyslukukauden päätteeksi sellaiset oppilaat, joiden nimen kohdalla ei ole yhtään rastia, palkitaan esim. suklaamunan sisällä olevalla arvottomalla muovilelulla! Seuraava palkitsemisajankohta on kevätlukukauden päätteeksi.
Taannoin tällaisen järjestelmän omaavan luokan tunnollinen pikkukoululaisen äiti oli yhteydessä minuun. Äiti kertoi miten tyttö ei tahdo saada nukuttua kun pelkää unohtavansa aamulla jotain. Tyttö on itkuinen ja meinaa myöhästyä joka aamu, hänen täytyy tarkastaa repun sisältö jopa 8-10 kertaa ennen kouluun lähtöään, että vaan ei mitään ole unohtunut. Niin kova pelko on siitä, että joutuu nöyryytettynä piirtämään ruksia listaan koko luokan seuratessa hiiren hiljaa toimitusta. Opettajan vielä saatellessa lausumalla:” No päästäisiinköhän sitä nyt vihdoinkin asiaan kun tämä sinun huolimattomuutesi on nyt vienyt koko luokalta aikaa.” Äidin otettua yhteyttä opettajaan, vastaus oli, että kaikki muut oppilaat ovat olleet oikein tyytyväisiä tästä järjestelmästä! Tyttö oli käytetty terveydenhoitajallakin, joka oli ohjannut lastenpsykiatrille. Äiti ei kuitenkaan halunnut sinne tyttöä viedä, koska koki, että vika ei ole tytössä, vaan järjestelmässä!
Esiintymisjännitys on monilla peräisin kouluajoilta. Vanhemmalla polvella noista pakollisista yksinlaulutilanteista ja nuoremmilla esitelmän pitotilanteista. Onko syy siinä, että esiintymisvalmennusta ei opeteta erikseen, vaan vaaditaan vain kymiltään suoraan pitämään esitelmää, sitä en tiedä, mutta epäilen syyksi. Toinen yllättävältäkin vaikuttava jännityksen aiheuttaja on tilanne kun opettaja laittaa oppilaat järjestyksessä lukemaan ääneen jotain tekstiä kirjasta. Kun lukuvuoro lähestyy, jännitys kasvaa joillakin ihan sietämättömäksi. Tämä asia on korjattavassa helposti, kun opettaja jakaa jokaisen lukuvuoron erikseen ja satunnaisesti luokan oppilaille. Tällaiset jännitystä ylen määrin aiheuttavat tilanteet ovat omiaan aiheuttamaan kokijalleen näkyviä jännitysoireita ja sitä kautta vaikuttaen itsetunnon heikentymiseen.
Koulukiusaaminen on tietysti oma lukunsa, jota tuntuu olevan vaikeaa kitkeä pois. Näissä tapauksissa ensisijaisesti kiusaajilla on huono itsetunto. Kiusaamisellaan he hakenevat arvostusta ja kunnioitusta muiden tovereidensa silmissä. Kiusaajalla näyttää useinkin olevan kotonaan olosuhteet, jossa hänet on vaiennettu tai alistettu. Koulussa heikompiensa päälle käydessään, hän saa jotenkin laittaa vahingon kiertämään.
Tietysti myös kiusatun kohtaloksi muodostuu itsetunnon haavoittuminen, etenkin kun tällaiset kiusaamiset saattavat jatkua jopa lukuvuodesta toiseen. Koulumenestys laskee, joka sekin lisää huonommuuden tunnetta.
Koti?
Nykypäivänä lisääntyneet kiireet ja työhön liittyvät velvollisuudet ovat osaltaan vähentäneet lasten ja vanhempien yhdessä oloaikaa runsaasti. Lapsi saattaa kokea olonsa turvattomaksi, yksinäiseksi ja hyljätyksi, lukiessaan jääkaapinovessa olevia viestejä: ”Äiti tulee huomenna kursseilta takasin, isä on työkomennuksella Frankfurtissa ja tulee ensi viikon tiistaina. Tässä 50 euroa, käy pizzalla tai jotain. Hae vaikka video illaksi. Äiti.” Lapsi saattaa tuntea, että hänestä ei välitetä eikä kukaan tunnu piittaavan missä hän milloinkin on ja mitä tekemässä.
Vanhempien alkoholi-ongelmat aiheuttavat mitä moninaisimpia pelkotilanteita lapsille ja niiden tuoksinassa itsetunto ei kehity ja pahemmassa tapauksessa vain heikkenee entisestään.
Elämä ?
Niin kyllä hyväkin itsetunto saattaa romahtaa jossain elämänvaiheessa, erilaisten elämäntilanteiden seurauksena. Epäsuhtainen parisuhde, jossa joutunut alistetuksi ja jatkuvan moitinnan kohteeksi. Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuessaan. Työttömäksi jäädessään etenkin pikkupaikkakunnalla asuessaan, jossa kaikki tuntevat toisena jne…
Yhtä kaikki. Itsetunto-ongelmia siis voi olla kenellä tahansa millaisissa elämäntilanteissa tahansa. Mutta. Ne on korjattavissa.
Vastaanottokertojen tarve
Vastaanottokertojen tarve itsetunto-ongelmissa on 3-4 käyntiä, jonka lisäksi asiakas saa veloituksetta itselleen mittatyönä tehdyn hoitoäänitteen. Mukana seuraa kuunteluohjeet. Käynnit varataan aina käynti kerrallaan eteenpäin.
Ota yhteyttä
Voit tehdä varaukset suoraan Ajas-järjestelmämme kautta 24/7 alla olevasta napista ”sähköinen ajanvaraus” tai puhelimitse arkisin klo. 9.00 – 19.00
Sähköinen ajanvaraus